Sain netissä viime viikolla yhteydenoton varsin mukavan tuntuiselta mieheltä. Tapasimme viinilasillisten äärellä ja hän antoi itsestään hyvän ensivaikutelman. Toisella tapaamiskerralla rupesi kuitenkin tökkimään. Olimme ulkona syömässä, ja huomasin ravintolan pöydässä tarjouksen, jonka mukaan ravintola tarjoaa arkisin tietyn kellonajan sisällä ruokailun tai viinilasin yhteydessä alkupalapöydän veloituksetta.

Olimme ravintolassa juurikin tarjouksen voimassaoloaikana, mutta tarjoilija ei ollut maininnut meille tarjouksesta mitään, ja olimme saaneet jo pääruokamme päätökseen. Huomautin tästä seuralaiselleni, joka totesi, että tarjous ei koske meitä. ”Miten niin?”, kysyin. Perusteluksi hän ilmoitti, että meille oli tarjottu alkuun lasilliset kuohuvaa. Minulle jäi epäselväksi, miten nämä asiat liittyivät toisiinsa, tarjouksessa kun ei mainittu mitään kuohuvasta tai siitä, että kuoharia nauttineet asiakkaat eivät saisi nauttia alkupalapöydän antimista. Ravintola siis tarjosi kyseisenä päivänä kaikille sisään tulleille asiakkailleen lasin kuoharia, ehkä jättäkseen positiivisen vaikutelman itsestään.

Jatkoin edelleen juttua tarjoukseen liittyen ja totesin, että tarjoushan on varsin mukava ja että voisin joskus tulla nauttimaan ravintolaan lasillisen viiniä alkupalapöydän kera. ”Kehtaisitko oikeasti tulla tänne neljäksi tunniksi syömään alkupaloja?”, hän kysyi. Olin hieman hämmentynyt. Kuka ylipäätään menee ravintolaan syömään neljäksi tunniksi? Oma ennätykseni on kolmisen tuntia sisältäen alkupalan, pääruuan ja jälkkärin. Lisäksi olin ohi kulkiessani nähnyt alkupalapöydän sisällön, joka siis koostui juustoviipaleista, oliiveista sekä italialaisesta makkarasta.

Alkupaloille oli varattu minikokoisia lautasia. Tarkoituksena lienee syödä muutama juusto- ja makkaraviipale sekä oliivi ruokahalun herättäjänä. Mainitsin asiasta miehelle ja kysyin, että menisikö hän itse jonnekin syömään oliiveita neljäksi tunniksi. Vastaus: ”En pidä oliiveista, mutta juustoa voisin kyllä syödä.” En enää kysäissyt, että söisikö hän juustoviipaleita neljä tuntia putkeen. Päättelin, että näin mahdollisesti tulisi tapahtumaan – paitsi että kysymyksen asettelusta päätellen miehen pokka ei kestäisi vetää ilmaista juustoa neljän tunnin ajan.

Ihmettelin hieman, mistä mies oli saanut päähänsä, että alkupalapöydän antimia pitäisi nauttia niinkin pitkän aikaa. Kun vierailin samassa ravintolassa seuraavan kerran, tajusin mainoksesta, että tarjous on voimassa juurikin neljä tuntia kerrallaan. Eli ravintola tarjoaa alkupalapöydän veloituksetta asiakkaille, jotka tilaavat klo 15-19 välisenä aikana viiniä tai pääruuan tai molempia. Miehen logiikan mukaan paikalle pitäisi saapua klo 15 ja asiakas voisi lähteä pois alkupalapöydän äärestä klo 19. Daa!

Näin hepun vielä kerran, mutta käytös ja logiikka jatkuivat asiasta riippumatta yhtä kummallisina tämänkin tapaamisen aikana. Loppuillasta mies vielä ihmetteli, että lähden niin aikaisin kotiin. Kello oli siis 21.30 ja viikonpäivä oli maanantai. Emme tavanneet neljättä kertaa enkä ole kuullut miehestä enää tämän jälkeen. Ei harmita.