Reipastuin ja päätin aktivoida deittiprofiilini jälleen muutaman kuukauden tauon jälkeen. Viikon aikana sain noin neljä viestiä. Yhdessä 42-vuotias varattu mies tarjosi seuraansa ”siihen asti, kunnes löydän jotain pysyvämpää tilalle”. Hän lupautui tukemaan minua myös taloudellisesti, vaikkei kulma pidäkään minua maksullisena naisena. ”Yksin eläminen on kallista.” Juu, niinhän se on.

Taloudellisen tuen lisäksi hän ilmoitti antavansa minulle myös teknistä tukea. Mietin, että tarkoittaako se esimerkiksi taulujen ripustamista seinälle? Jos, niin tämmöisen miespuolisen henkilön tarvitsisin ehdottomasti elämääni! Sain joululahjaksi pari taulua, jotka pitäisi laittaa seinälle. Lisäksi ikkunat kaipaisivat tiivistämistä. Voisin keittää miehelle vastapalvelukseksi kahvit, ja hän puolestaan voisi käyntinsä päätteeksi jättää minulle tukon rahaa muistoksi vierailustaan. Sitä tuntuu viestistä päätellen olevan pankkitilillä liikaa. Keksisin ylimääräiselle rahalle montakin käyttötarkoitusta. Piparia ja torttua en kuitenkaan olisi miehelle valmis tarjoamaan. Irtoaakohan rahaa ilman niitäkin?

Toisessa viestissä 19-vuotias poika ilmoitti pitävänsä vanhemmista naisista. ”Te olette niin määrätietoisia, seksikkäitä ja kypsiä!” Hän ilmoitti tekevänsä mitä vaan, siis ihan mitä vaan. No, ne ikkunat kaipaavat edelleen uusia tiivisteitä!

Huoh. Tasokkaita yhteydenottoja odotellessa.