Paperiteollisuusmies lyöttäytyi oma-aloitteisesti seuraamme lauantaina alkuillasta ja ilmoitti odottavansa kaveriaan. Juttelimme mukavia, ja hän veikkasi meitä, 32-vuotiaita neitokaisia, 23-vuotiaiksi. Ensin ajattelin, että kyseessä oli kömpelö kohteliaisuus tai iskuyritys. Hieman myöhemmin selvisi, että hän oli istunut pöytäämme juurikin siitä syystä, että kuvitteli meidän olevan hieman päälle parikymppisiä.

Paperiteollisuusmies profiloi ihmisiä. Omalla kohdallani profilointi ammatin ja työnkuvan suhteen osui pelottavan oikeaan. Muun seurueen kanssa häntä ei onnistanut yhtä hyvin. Hän työskentelee omien sanojensa mukaan paperiteollisuudessa (tästä siis lisänimi) johtotehtävissä. Hän muisti tuoda esille työnantajansa toimialan ja johtotehtävät useaan otteeseen keskustelun aikana kuten myös sen, että rahaa löytyy niin, ettei paskalle taivu. Okei, hän ei käyttänyt ihan tätä nimitystä, mutta puheista päätellen ajatuksena oli hurmata meidät paksulla kukkarolla.

Tämä 42-vuotias mies iski silmänsä minuun ja halusi, että ottaisin häneen yhteyttä Facebookissa treffien sopimiseksi. Kun pohdin, että hän voisi olla sopivampi kaverilleni, miehen ensimmäinen kysymys kaveriini liittyen oli, että ”minkä väriset hiukset sillä on”. Hiusten värihän on loogisesti olennaista parin valinnassa. Hän kertoi pitävänsä vain blondeista (….). Heti perään hän totesi, ettei ole kiinnostunut kaveristani vaan juuri, ehdottomasti ja ainoastaan minusta.

Lähdimme eri suuntiin – paperiteollisuusmies suuntasi mummotunneliin ja me menimme Kalleen. Erotessamme hän ilmoitti olevansa minusta erittäin kiinnostunut ja totesi haluavansa viedä minut syömään, jotta voimme jutella ja tavata selvin päin. Hän kertoi etsivänsä seuraa tositarkoituksella.

Illan kuluessa Kallen yläkerran sohvilta löytyi tuttu mies. Paperiteollisuusmieshän se siinä! Parin tunnin aikana hän oli löytänyt itselleen uuden blondin. Blondilla oli ikää noin 20 vuotta, mutta eihän parinkymmenen vuoden ikäero tunnu missään! Päätimme tehdä jäynät ja menimme istumaan pariskuntaa vastapäätä muina miehinä. Kun mies huomasi meidät, hän siirsi kätensä välittömästi pois blondin harteilta. Täytyy kyllä sanoa, etten hetkeen ole nähnyt yhtä vaivautunutta ihmistä. Vielä pari tuntia aikaisemmin mies oli kertonut olevansa aidon kiinnostunut minusta ja vaatimalla vaati minua ottamaan yhteyttä voidakseen viedä minut deiteille. Nautimme muina miehinä juomiamme ja tuijottelimme tanssilattialle samalla kuin Mr. Paperi kääntelehti vaivautuneena sohvalla.

Tuotimme miehelle kärsimystä noin viiden minuutin ajan ja siirryimme sen jälkeen tanssilattialle miehen selän taakse. Hän ilmeisesti unohti, että tanssilattialta on suorat näkymät sohville ja ryhtyi nuolemaan blondia antaumuksella heti, kun kuvitteli meidän olevan poissa näköpiiristä.

Loppuillasta osuin samaan aikaan vessajonoon blondin ja tämän kaverin kanssa. Blondi haukkui miestä vanhaksi ja kaveri kertoi pitävänsä miehestä, koska tämä kantaa pöytään anteliaasti drinkkejä. Itseään voi myydä monella eri tavalla. Olisi mainiota, että paperiteollisuusmiehen kaltaiset miehet joskus kuulisivat, mitä nämä nuoret neidot heistä puhuvat selän takana.

Ystäväni pohti koko illan, että miehessä on jotain tuttua. Ehkä heillä on yhteisiä tuttavia? No ei ollut. Vastaus löytyi, kun hän lueskeli vanhoja nettideittiviestejä. Herra Paperi oli ottanut häneen yhteyttä pari viikkoa aiemmin ja pyytänyt treffeille, luonnollisesti tositarkoituksella. Ei liene tarvitse mainita, että ystäväni on ikäistään nuoremman näköinen blondi.

Sittemmin paperiteollisuusmies on bongattu muun muassa Apollosta sulkemisaikaan, jolloin epätoivo miehen kasvoilla on ollut silmin havaittavissa, kun kainaloon ei ole illan kuluessa löytynyt nuorta blondia, jonka tämä voisi viedä kotiinsa. Narikkajonossa kannattaa vielä yrittää!

Arvaattekin ehkä, saiko mies minulta viestin Facebookissa. NOT!