Mitä kauemmin olen sinkkuna, sitä nirsompi minusta tulee. Parjasin reilu viikko sitten it-nörttiä, joka etsii itselleen mallityttöystävää. Kohtuuden nimissä olisi ehkä reilua paljastaa myös omia kriteereitäni tulevalle kumppanille. Pahoittelen jo nyt alussa, että tästä postauksesta tuli näinkin pitkä. Mutta kun niitä kriteereitä vain riitti, ja riitti, ja riitti... Toitottavasti jaksatte lukea loppuun asti – ensi kerralla yritän ilmaista itseäni tiivistetymmin

Miehen tulee olla:

• Kivannäköinen / söpö, mutta ei liian hyvännäköinen. Über-söpöt ovat aika usein pelimiehiä ja toisekseen tuntisin alemmuuskompleksia vertaansa vailla olevan adoniksen rinnalla.
• Rotevarakenteinen, muttei liian roteva. Ks. edellinen kohta. Pulkannarut eivät kiinnosta yhtään, tykkään kohtuullisen kokoisista hauiksista. Toisaalta taas tiukkoihin t-paitoihin ahtautuneet pullistelijat eivät myöskään inspiroi. Joo, sulla on ihan kivat rintalihakset ja haluat esitellä niitä kaikille. Next, please!
• Pitkä, mutta ei liian pitkä. 180-185 cm on optimaalinen. 175 senttiin asti mies on auttamattomasti liian lyhyt, koska olen korkojen kanssa pidempi. En halua olla se osapuoli, jonka kainaloon käperrytään. Parimetrisen kanssa on puolestaan hankala pussailla. Tulee niskat kipeäksi, ja hierontakäynteihin alkaa kulua kohtuuttomasti rahaa. Myönnän, olen pituusrasisti.
• Kouluja käynyt. Tämä on tärkeä. En halua viedä firman edustustilaisuuteen jäteautonkuljettajaa (kaikki kunnia jäteautonkuljettajille, mutta se ei silti toimi. Sori.). Ja sitten työpäivän päätteeksi käydä keskustelua tyyliin ”Mä vedin tänään yhden strategiatyöryhmän palaverin, ja hitto, me ei koskaan saavuteta niitä kasvutavoitteita.” ”Kiva, kulta. Mä tyhjensin yhden viemärin tuossa keskustassa, kun se alkoi tulvia yli.” ”Ai jaa! Mä lähden nyt sinne kirjallisuuspiirin tapaamiseen.” ”Ok, mä otan kaljan ja katson Jimiltä Poliisit.”
• Hyvässä ammatissa. Pukumiehet on kivoja. Kunhan niiden työ ei vaadi liikaa matkustamista tai ylitöitä. Tiesittekö muuten, että tutkimusten mukaan liikkuvaa työtä tekevät pettävät keskimäärin enemmän kuin 8-16 työtä tekevät toimistorotat?
• Fiksu ja sivistynyt. (Ei kuitenkaan liikaa, koska besserwisserit ja itseään älyllisesti ylävertaisena pitävät ovat rasittavia.) Jos et ole koskaan kuullut ilmastonmuutoksesta, Muammar Gaddafista, Fukushiman kakkosreaktorista, MeeGosta tai persujen ”kulttuuriohjelmasta”, voit suunnata katseesi toisaalle. (Vihje: ilmastonmuutos ei liity sään lämpiämiseen näin kevään tullen, Gaddafi ei ole iranilainen rap-artisti, MeeGo ei ole uusi zumban syrjäyttänyt liikuntamuoto ja Fukushima - reaktori kakkonen ei ole japanilaisen anime-elokuvan jatko-osa.) Siitä ei valitettavasti ole apuja, jos tiedät, mikä Tuksun sulhasen nimi on ja milloin se avioerohakemus on jätetty.
• Riittävän varakas. Miehellä pitää olla sen verran rahaa, että pystymme matkustamaan silloin kun haluamme ja hankkimaan jotakuinkin sellaisen asunnon kuin haluamme. Oma palkkani ei ole niin iso, että pystyisin sponssaamaan ulkomaanreissuja jollekin pienituloiselle opiskelijalle. Ja kyllä, olen valmis maksamaan oman osuuteni reissusta itse eli en tarvitse elättäjää. En silti panisi pahakseni, jos mies satunnaisesti yllättäisi minut esim. tulemalla perjantaina kotiin Minna Parikan kengät kainalossaan  Se puolestaan olisi este parisuhteelle, jos ne kengät löytyisivät miehen kainalon sijasta hänen omista jaloistaan.
• Tyylitajuinen. Trendikäs, muttei liian trendikäs. Kuten olen jo aiemmin todennut, ihannemieheni ei shoppaile Dressmannissa eikä käy lähiöparturissa, jossa Irma, 53 v., leikkaa sen saman kivan kampauksen, jota mies on pitänyt jo kymmenen vuotta, koska se on niin ajaton ja kiva. Ne silmälasitkin voi muuten vaihtaa useammin kuin vain silloin, kun näkö on huonontunut niin paljon, että telkkaria voi katsoa vain metrin päässä ruudusta.
• Sosiaalinen, mutta ei liian sosiaalinen. Myyntityötä tekevät ovat usein ylisosiaalisia höpöttäjiä, jotka eivät osaa olla hetkeäkään hiljaa. Hiljaiset hissukatkaan eivät kyllä tee vaikutusta. Olethan jotain tältä väliltä?
• Hauska ja huumorintajuinen. En kuitenkaan jaksa kuunnella typeriä puujalkavitsejä 24/7. Kohtuus kaikessa.
• Kiinnostunut samoista asioista kuin minä. Koska eihän se olisi kivaa, että toinen ravaisi illasta toiseen rokkikeikoilla samalla, kun toinen hoitaisi yksin puutarhaa (joko sitä Kanervan tarkoittamaa, tai sitä, jossa oikeasti kasvaa punaisia ruusuja ja norjanangervoja). Omia juttujakin pitää olla, mutta jos ei ole muuta kuin omia juttuja ja yhteinen tekeminen rajoittuu nukkumiseen, pahimmassa tapauksessa eri huoneissa, niin se ei vaan toimi.
• Kohtelias. Huonotapaiset miehet eivät kiinnosta yhtään. Avaa se ovi, tarjoa ainakin joskus jotain, kanna ne kauppakassit tai siirry suosiolla seuraavaan.
• Siisti. Exän kanssa useimmat riidat liittyivät siivoamiseen. Minä halusin siivota kerran viikossa, ex kerran kolmessa viikossa tai harvemmin. ”Jos sä haluut siivota noin usein, voit tehdä sen yksin. Ei mua haittaa, jos sä imuroit kerran viikossa, mutta mä en osallistu siihen.” Joo. Tästä viisastuneena vaadin nyt jotain muuta.
• Kokkailutaitoinen, koska en aio ryhtyä kenenkään äidiksi. Saarioisten äitien valmistamien maukkaiden annosten laittamista mikroon ei muuten kutsuta kokkaamiseksi (vaikka onhan ne käteviä, kun niistä ei edes tule tiskiä).

En vaadi liikaa, enhän?

Tiedän, mitä ajattelet, koska ajattelen samaa. Todennäköisesti kuolen yksin, ja lemmikkihamsterini syö puolet naamastani nälkäänsä, ennen kuin minut löydetään kolmen viikon kuluttua rappukäytävään kantautuneen kalmanhajun johdosta puoliksi mädäntyneenä television edestä, jossa olen katsonut Onnenpyörää ja saanut sydänkohtauksen, kun se kirjaimia kääntelevä tyttö on liukastunut korkoihinsa ja vilauttanut majavaansa tv-kameralle. Tulevaisuuteni on kiveen kirjoitettu.

P.S. Sinkkuystäväni Satu on yhtä nirso kuin minä. Olemme suunnitelleet, että jos olemme sinkkuja vielä 10 vuoden päästä – mikä alkaa näyttää todennäköiseltä – menemme keskenämme naimisiin, jotta pääsemme kokemaan unelmiemme vintage-häät. Vaihtoehtoisesti järjestämme megalomaaniset bileet, jonne ihmiset joutuvat tuomaan lahjoja. Lahjalistan rekisteröimme Minna Parikan myymälään. Olemmehan mekin tässä vuosien varrella tuhlanneet rahojamme muutamaankin hää-, ristiäis- ja lasten synttärilahjaan, joten on ihan kohtuullista, että meitä välillä juhlitaan ja hemmotellaan. Eikö?