Jatko-osat ovat pääsääntöisesti huonoja. Varsinkin kolmas osa on yleensä jo täysin turha ja hyödytön. Silkkaa rahastusta.

Minäkään en uskonut, että joudun kirjoittamaan Paperiteollisuusmiehestä eli Paprusta kolmannen jatkokertomuksen. Vaan näin se on nähtävä.

Papru oli taas löytänyt tiensä Kalleen. Tässä nyt ei ole mitään uutta, koska mies ravaa etsimässä tyttärensä ikäisiä blondeja Helsingin baareissa joka viikonloppu. Edellinen tapaamiseni miehen kanssa noin kuukausi sitten päättyi siihen, että haukuimme Sadun kanssa Paprun lyttyyn ja kerroimme tarkalleen, mitä mieltä olemme keski-ikää lähentelevistä miehistä, jotka työkseen iskevät parikymppisiä blondeja. Kohtaamisemme kesti ainakin vartin verran. Mistään lyhyestä tilityksestä ei siis ollut kyse. Hän näytti lopulta keskisormea Sadulle ja häipyi vittuuntuneena baarista jo alkuillasta. Ilman blondia. Toivottavasti Apollon ilmapiiri oli kyseisenä iltana Kallea suotuisampi eltaantuneelle pervolle.

Eilen Papru lyöttäytyi seuraamme lupaa kysymättä. Esittäytyi ja kertoi lisätietoja itsestään aivan kuin emme olisi käyneet näitä asioita läpi jo kahteen otteeseen. Hän ilmoitti olevansa lapseton, täysipäinen sinkku. Sana täysipäinen sorahti jotenkin korvaan.

Olin niin hämmentynyt, etten kyennyt edes vittuilemaan hänelle. Yritin etsiä Paprun kasvoilta jotain merkkejä siitä, että hän tietää tarkalleen, mistä on kyse, mutta leikkii jotain sairasta leikkiä. Hän näytti kuitenkin täysin vilpittömältä. Jatkoin keskustelua muina miehinä, koska halusin tietää, mikä on kupletin juoni. Ainoa juoni näytti kuitenkin olevan päästä reisieni väliin yhdeksi yöksi. ”Sä oot niin söpö, että voisin syödä sut”, Papru ilmoitti. Parempi olisi, että pitäisit kielesi, hampaasi, kätesi ja kaikki muutkin ulokkeesi siellä omalla puolella. Papru näytti kissalta, joka oli pitkän odotuksen jälkeen päästetty kermakupin ääreen.

Papru ilmoitti, ettei pidä Apollosta, koska siellä käy ”24-vuotiaita pissiksiä”. Siis eikö 24-vuotiaat pissikset ole nimenomaan Paprun ominta kohderyhmää? (Tämän meinasin sanoa ääneen, mutta pidin sitten suuni viisaasti kiinni.) Naisia, joiden eteen Papru on valmis tekemään mitä tahansa? Levittelemään lompakkoaan, liehittelemään, mankumaan ja mouruamaan? Alentamaan itsensä, valvomaan viikonlopusta toiseen pikkutunneille asti toivonkipinä rinnassaan?

Papru ehdotti lopulta, että menisimme istumaan. Totesin hänelle, että me taidamme suunnata yläkerran tanssilattialle, jonka jälkeen hän suutahti. ”Just”, hän vastasi töykeään äänensävyyn, käänsi meille selkänsä ja häipyi vilkkaasti paikalta. Kermaa kerjäävän kissan katsekin vaihtui silmänräpäyksessä otsalle ilmestyneeseen vihaiseen ryppyyn.

Papru ei kuitenkaan jäänyt toimettomaksi. Lähdin vessaan ja kaverini jäi sillä aikaa yksin tanssilattialle. Vessareissuni aikana Papru oli mennyt haastelemaan mukavia. Kun hän sai kuulla puhuvansa ulkomaalaistaustaisen ihmisen kanssa, hän vaihtoi sujuvasti venäjään. Venäjään? Yleensä ulkomaalaisille puhutaan lontoota etenkin, jos nämä puhuvat sitä itse. ”En ymmärrä venäjää”, kaverini ilmoitti Paprulle. Tämä ei menoa hidastanut, vaan Papru yritti edelleen tehdä häneen vaikutusta venäjän kielen taidoillaan. Kun yhteistä kieltä ei löytynyt, hän lopulta häipyi paikalta.

Menestystarinoiden ja jatko-osien kylkeen on yleensä tapana kehitellä oheistuotteita. Tämän tarinan kylkiäisenä baareissa voisi olla myynnissä ainakin muovisia Mr. Paperi -nukkeja, t-paitoja ja oluttuoppeja. Papru-nuket voisi myydä kolmen nuken settinä: Papru, nuori blondi-nukke, jonka reidet ovat kutsuvasti raollaan ja suu valmiina vastaanottamaan ilmaisia drinkkejä (ja muuta kivaa) sekä kolmantena pyöränä torjuvan näköinen blondi, jonka eteen Papru joutuu tekemään töitä. Aina ei nimittäin käy flaksi, eikä edes joka kerta.  Antaa, ei anna. Antaa, ei anna. Siinä vasta leikkiä kerrakseen.

Tuopissa ja t-paidassa voisi lukea: ”Herra nro 42: ilmaisia juomia ja täysipäistä seuraa tositarkoituksella! Kierrätysmateriaalista valmistetut Papru-kondomit ja -tamppoonit voisivat myös olla kuumaa kamaa: Käytä kerran ja hävitä vetämällä vessanpöntöstä! Maatuu itsestään! Papru voisi lisäksi toimia jonkun dementia-lääkkeen keulakuvana. "Ota ennen kuin unohdat! Uusi Paprenheimer-tabletti - etkä enää iske samaa naista epähuomiossa kahdesti, kolmannesta kerrasta puhumattakaan!"

Papru, Ikekin haki apua ajoissa, tai ainakin sen jälkeen, kun oli ensin menettänyt työpaikkansa. Etkö tekisi samoin, jo meidän kanssaihmisten vuoksi?