Olen taas uskaltautumassa nettideiteille edellisistä kerroista lannistumatta. Kuten otsikosta ehkä voi päätellä, tunnelmat eivät ole kovin positiiviset. Oikeastaan haluaisin perua deitit, mutten tiedä, miten tekisin sen korrektisti tässä vaiheessa, kun aika ja paikka on jo sovittu.

Ilmoitin miehelle noin viikko sitten, että kiireiden vuoksi en ehdi tapaamaan häntä ennen kuin vasta tällä viikolla. Sain epätoivoa tihkuvan vastauksen, jossa hän ilmoitti, että tämä viikko sopii hänelle ehdottomasti ja myös ensi viikko. Sen jälkeen hän on kuulemma poissa maisemista viikon, mutta on tavattavissa jälleen kesäkuun alussa ja sen jälkeenkin. Olenko ainoa, jonka hälytyskellot soivat?

Tapaamispaikkamme on romanttinen. Hän antoi minulle kolme (huonoa) vaihtoehtoa, joista valita – kysymättä, haluanko tavata yhdessäkään näistä paikoista tai olisiko minulla jotain ehdotuksia tapaamispaikan suhteen. Yhtenä vaihtoehtona oli periferiassa (=Helsingin ulkopuolella) sijaitseva kauppakeskus, jonne joutuisin matkustamaan kotoa tunnin verran julkisilla.

Kaksi muuta vaihtoehtoa olivat kahden eri tavaratalon kahvilat. Helsinki on täynnä kivoja kahviloita, mutta me tapaamme tavaratalon kahvilassa. Nice. Treffipaikka voittaa kuitenkin taannoiset deitit, joilla mies vei minut Rautatieaseman Robert's Coffee -kahvilaan. Rautatieasemalle! Kahvila on lähinnä tarkoitettu matkustajille, jotka junaa odottaessaan voivat nauttia kupin kahvia baaripöydissä. Siellä ei edes ole vessaa – jouduinkin poistumaan tapaamisesta melko pian, koska juomani kahvikuppi ilmoitti olemassaolostaan virtsarakossani. Romeo oli todella panostanut deitteihin!

Deitit ovat lauantaina aamupäivällä. Oletan, että niistä riittää kerrottavaa, joten raporttia on tulossa – stay tuned!

P.S. Tarvitsen sen elämäni miehen NYT (oikeastaan tähän hätään olisi kelvannut joku niistä lukemattomista junteistakin, joita olen tässä muutaman viime vuoden aikana tavannut). Yritin tänään kotiin päästyäni kuoriutua uudesta työmekostani, jossa on kätevästi vetoketju selässä. Miksi käteni ovat kaksi senttiä liian lyhyet? Miksi? Kesti viisitoista tuskaista minuuttia ennen kuin olin kangasta venyttämällä ja vääntäytymällä kummalliseen asentoon selkä kaarella saanut vetoketjun auki ja itseni ulos mekosta. Kauhuskenaariona näin itseni nukkumassa mekko päällä ensi yön – ehkä joku työkavereista olisi sitten huomenna irrottanut minut siitä päivän päätteeksi?