...monessakin mielessä. Erityisesti on lottovoitto syntyä tänne lumen, jään, melankolian ja tuppisuisten, itsemurhaa hautovien ihmisten keskelle, jos on nainen. Hesarissa oli viime viikolla artikkeli egyptiläisestä, 32-vuotiaasta naisesta, joka on käynyt treffeillä noin sata kertaa. Tai siis oikeammin sanottuna, jota on yritetty naittaa noin sata kertaa. Melko paljon. Olen kolmasosan jäljessä treffien määrässä mitattuna ja bonuksena päälle olen saanut valita itse, kenen kanssa lähden deiteille, vaikkeivät lopputulokset aina olekaan olleet kovin onnistuneita.

Ghada on 18-vuotiaasta asti käynyt 6-7 kertaa vuodessa ”treffeillä”. Hän on koulutettu ja kielitatoinen ja työskentelee sairaalassa farmaseuttina. Kuvasta päätellen hän on myös melko tavallisen näköinen ja normaalipainoinen. Ghada haluaisi tutustua aviomieskandidaatteihin paremmin, muutamien deittien verran ennen lopullisen ”ostopäätöksen” tekemistä. Egyptiläiset miehet sen sijaan haluavat pitää naisen mysteerinä häihin asti. Deittailu on muutenkin riskialtista, sillä miehet eivät halua, että heidän tuleva vaimonsa on edes tapaillut muita miehiä, vaikka treffit olisivat olleet täysin platonisia.

(Ghadan kuva: austcrimefiction.org)

Treffien kaava on seuraava: Ensitapaamisella morsiusparin sukulaiset juttelevat keskenään ja jos mies ja nainen eivät vihaa toisiaan, järjestetään toinen tapaaminen. Toisilla deiteillä parilla on oikeus puhua vähän keskenään ja kolmansilla heidät saatetaan jättää kahdestaan puoleksi tunniksi. Tämän jälkeen pitäisi päättää, mennäänkö naimisiin vai ei.

Hurjaa. Mitä jos toinen onkin huono sängyssä tai huono suutelija? Kärsii erektiohäiriöstä tai käyttäytyy sängyssä kuin kylmä lahna? Paljastuu avioliiton ensimetreillä yksinkertaiseksi tai huonotapaiseksi tai mielenvikaiseksi?

Muistan joskus lukeneeni, että järjestetyistä avioliitoistakin löytyy kyllä rakkautta ja vähintääkin kiintymystä. Siitä minulla ei ole käsitystä, kuinka moni järjestetty avioliitto on oikeasti onnellinen. Ehkä ihmiset tyytyvät kohtaloonsa, koska se on maan tapa eikä vaihtoehtoja ole.

Ajatuksena järkyttää, ettei koskaan pääsisi kokemaan rakastumisen ihanaa tunnetta. Perhosia vatsanpohjassa, unettomia ja levottomia öitä, päiviä, jolloin ei pysty keskittymään mihinkään ja huomaa hymyilevänsä tauotta kuin idiootti. Toki, sitä mistä ei tiedä, ei ehkä edes osaa kaivata. Ajatuksena järkyttää myös, ettei koskaan pääsisi nauttimaan seksistä. Että joku kävisi ähisemässä päälläsi ja tyhjentämässä kassit silvottuun alapäähäsi, että jokainen kerta olisi niin tuskallinen, että purisit hammasta ja yrittäisit olla itkemättä, laskisit sekunteja siihen, että rynkytys loppuu ja pääset taas tiskaamaan tiskejä.

Ehkä pitäisi lopettaa valittaminen huonoista deiteistä ja S24:n epäasiallisista viesteistä. Ehkä pitäisi olla tyytyväinen siihen, että on syntynyt Suomeen ja saa valita itse oman elämänkumppaninsa, tai olla valitsematta, jos niin haluaa. Ehkä pitäisi tyytyä elevaattori- tai pusakkamieheen ja olla tyytyväinen siihen, että joku on kiinnostunut sinusta ja haluaa tutustua sinuun ennen häitä ja unohtaa, että ko. henkilö on kiintynyt fleece-kankaaseen eikä vaikuta ihan 100-prosenttisen täysijärkiseltä. Ehkä pitäisi. Pitäisikö?

(Lähde: HS Ulkomaat 26.5.2011: Heikkoa vaimoainesta)

P.S. Ghadakin pitää omaa sinkkublogia. Olisi kohtuullisen mielenkiintoista tehdä vertailua suomalaisen ja egyptiläisen sinkkublogin välillä – harmillisesti kielimuuri taitaa estää tämän.

P.P.S. Kaikki aiheesta kiinnostuneet: muistakaahan avata Liv tänään klo 22. Brittiläinen dokumentti/tositv-sarja miestä etsivästä sinkkunaisesta alkaa tänään

P.P.P.S. Loin itselleni uuden sähköpostiosoitteen, jonne vastaanotan tähän blogiin liittyviä privaattiviestejä. Osoite löytyy kirjoittajaesittelystä, kuvan alapuolelta.