Tällä viikolla vaihdoin pari viestiä miehen kanssa, joka ensimmäisen viestinsä perusteella vaikutti tutustumisen arvoiselta. Hän toimitti kuviaan sähköpostiini, anteliaasti jopa kolme kappaletta. Vastasin hänelle ja kerroin lisää itsestäni, mm. työstäni ja mistä olen kotoisin, missä olen opiskellut jne. Kyselin häneltä samoista asioista.

Sain hyvin epämääräisen vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Mies ei halunnut paljastaa itsestään juuri mitään. Ymmärrän, että ihmiset eivät kerro työnantajansa nimeä eivätkä välttämättä titteliään ventovieraalle nettideitille, mutta minulle olisi riittänyt epätarkempikin tieto, tyyliin ”työskentelen rahoitussektorilla taloushallintoon liittyvissä tehtävissä ja olen opiskellut kaupallista alaa”. Opinnoistaan mies ei kertonut mitään, työstään hän paljasti sen verran, että työskentelee suurehkossa kansainvälisessä konsernissa. Kiva.

Hän kertoi juuristaan sen verran, että on kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Itse olin kertonut hänelle tarkkaan, missä päin Suomea olen asunut ja opiskellut ja missä asun tällä hetkellä. ”Olen tälläkin hetkellä täällä kotipaikkakunnallani vierailemassa vanhempieni luona”, hän kertoi. Jonka sijainti on ilmeisesti yhtä suuri salaisuus kuin Bin Ladenin ja Saddam Husseinin piilopaikat ennen kuin Jenkkien tiedustelupalvelun asiantuntijat selvittivät tarkat koordinaatit.

Sivulauseesta paljastui epäsuorasti, että hän saattaa olla alun perin kotoisin jostakin muualta kuin Suomesta. Tämä on mahdollisesti syy siihen, miksei hän paljasta kotipaikkakuntansa nimeä, mutta etenkin tällaisessa tilanteessa minusta olisi kiva tietää, olenko menossa treffeille venäläisen, ukrainalaisen vai ruotsalaisen miehen kanssa.

Aikooko mies deiteilläkin kierrellä ja kaarrella vastausten kanssa vai paljastaako hän synkät salaisuutensa livenä siinä toivossa, että siinä vaiheessa olen niin ihastunut hänen persoonallisuutensa, että minua ei haittaa, että hän on venäläinen rekkakuski, joka ei ole suorittanut peruskoulua loppuun?

Emme saa koskaan tietää, sillä aion vastata hänelle, että hän on liian salaperäinen makuuni. Hän voi puolestani leikkiä salaperäistä keskenään.

Toinen mysteerimies puolestaan suuttui, kun pyysin häntä lähettämään toisen kuvan itsestään. ”Jos tämä menee näin vaikeaksi, niin antaa olla.” Hänellä on profiilissaan kuva, joka on todella pieni, n. 1X2 cm eli siitä on vaikeaa erottaa mitään ja toisekseen hän ei katso kameraan vaan poispäin. Minusta olisi mukavaa jo tunnistamisenkin vuoksi tietää, minkä näköisen ihmisen kanssa olen menossa treffeille.

Eräs mies kirjoitti mielestäni osuvasti profiilissaan aiheeseen liittyen; hän pyysi kuvattomia toimittamaan kuvansa sähköpostiinsa ja totesi, ettei vastaa naisille, jotka eivät lähetä kuvaansa tai jolla ei ole kuvaa profiilissaan. Hän kysyi, että jos nainen ei ole valmis paljastamaan kasvojaan ennen treffejä, aikooko tämä kenties tulla treffeillekin pussi päässä. Yhdyn niiiin kommenttiin.

Päätän raporttini salaperäisistä ”rakastajista” tällä kertaa tähän.

P.S. Löysin ensin mainitun mysteerimiehen Facebookista, sillä hän erehtyi paljastamaan lähettämässään sähköpostiviestissä koko nimensä. Julkisten tietojen mukaan hänellä on kahdeksan kaveria, joista yksi on erään ulkomaisen pikkupaikkakunnan kulttuurikeskus (...), ja lisäksi hän fanittaa ko. paikkakunnan kirkkokuoroa. Jättäisin deitit niiin väliin, vaikka hän päättäisi yllättäen avautua ja kertoisi minulle sotunsa, kengännumeronsa sekä noloimman lapsuusmuistonsa, tietysti sieltä huippusalaiselta pikkupaikkakunnalta.