Tapasin Copy-paste-Petrin viime kesänä nettideiteillä (kuinkas muutenkaan). Meillä synkkasi ensideiteillä aivan uskomattoman hyvin. Keskustelu kulki jouhevasti aivan kuin vanhan ystävän kanssa. Turha mainitakaan, että olin aivan pähkinöinä tapaamisen jälkeen.

Tapasimme toisen kerran, mutta jostakin syystä ensitapaamisen fiilis oli vähän kadonnut. Syy ei kylläkään ollut miehessä. Halusin nähdä hänet kuitenkin vielä uudestaan, koska juttu luistaa harvoin yhtä hyvin ventovieraan ihmisen kanssa. Kävimme ulkona syömässä lauantai-iltana. Keskustelimme ratsastamisesta ja hän totesi aikovansa mennä ratsastuksen alkeistunneille mahdollisimman pian, ehkä jo heti seuraavalla viikolla, jotta pääsisimme ratsastamaan yhdessä. Hän kaivoi puhelimensa esiin, selasi netistä eri vaihtoehtoja ja totesi harmitellen, että seuraavat kurssit pidetään vasta kolmen viikon kuluttua. Hän olisi halunnut mennä kurssille heti alkuviikosta.

Erotessamme sovimme, että näemme alkavalla viikolla ja teemme yhdessä ruokaa. Maanantai-aamuna sain sähköpostia ystävältäni Sadulta, jolla on deittiprofiili samassa palvelussa kuin minullakin. Petri oli lähettänyt hänelle viestin sunnuntai-iltana – tietämättä, että satun tuntemaan kyseisen naisen. Petri oli copy-pastettanut Sadulle otsikkoa myöten tismalleen saman viestin, jonka hän oli aikanaan lähettänyt minulle. Tässä vaiheessa ehkä arvaatte, mistä mies on (ansaitusti) saanut lisänimensä.

En kuullut miehestä mitään enää koskaan. Odotin innolla hänen yhteydenottoaan, jotta olisin voinut kertoa hänelle, että yhteinen ruuanlaittotuokio jää sattuneesta syystä väliin. Olisin myös vähän naljaillut copy-pastettamisesta, joka on mielestäni halpaa. Itse en halunnut olla häneen yhteydessä tapahtuneen jälkeen. Olisi tuntunut lapselliselta ja katkeralta soittaa tai viestittää hänelle vain sen vuoksi, että olisin tehnyt tiettäväksi, että tiesin mitä hän puuhaili ”selkäni takana”.

Kysymys: Miksi miehestä ei enää koskaan kuulunut mitään, vaikka hän oli intopiukeana menossa ratsastustunneille, joiden aikatauluja hän selvitti treffien aikana alustavasti netistä? Taustatietona voisin todeta, että kyseessä ei todellakaan ollut tyypillinen pelimies vaan Petri oli ulkoiselta olemukseltaan hieman nörtähtävä, ehkä liiankin nörtti makuuni.

En varsinaisesti jäänyt kaipaamaan miestä, koska hän tuntui toisilla ja kolmansilla deiteillä enemmän kaverilta kuin potentiaaliselta miesystävältä. Jäin silti miettimään, että mikä tämä katoamistemppu oli ja miksi hän ylipäätään tunsi tarvetta kontaktoida muita naisia, koska hän vaikutti kohtuullisen innostuneelta aina tavatessamme. Ylipäänsä hän oli meistä kahdesta se aktiivisempi osapuoli. Ehkä opin ymmärtämään miehiä vielä jonain päivänä?