Kesäinen risteily Ruotsin laivalla. Tunkkaiset kokolattiamatot, pallomeri, tax free, jonka nurkassa nököttää jääkaappi täynnä nuuskaa, seisova pöytä, jossa saa juoda niin paljon halpaa viiniä kuin jaksaa. Miesten pitkät katseet, yökerho, pohjat hytissä, jossa ei ole ikkunaa, väljähtänyt lämmin siideri. Ja yksi kohtuuhyvännäköinen itävaltalainen, jolla on tummat silmät, tumma tukka ja joka suutelee hyvin.

Olin otettu. Adonis, joka oli kiinnostunut minusta. Emme olleet liikkeellä tositarkoituksella, hän oli palaamassa Helsingistä suoraan takaisin kotimaahansa, minä takaisin tyhjään ja tuskaisen kuumaan kaksiooni. Sovimme, että pidämme yhteyttä Facebookissa. Hän lähetti minulle kaverikutsun, muttei viestiä, jossa olisi kiittänyt seurasta tai todennut, että oli kiva tavata.

Hän ei kuitenkaan jäänyt täysin sanattomaksi. Yhteisen iltamme jälkeen hän lähetti Facebookissa viestin ystävälleni, joka oli ollut seurassamme noin kymmenen minuuttia ennen kuin lähti hyttiin nukkumaan. ”It would be nice to get to know you better”, hän kirjoitti.

Ei ollut ensimmäinen kerta, tuskin viimeiseksi jää. Miehet. Kuvitteletteko te, että naispuoliset ystävät vehtaavat toistensa selän takana, pettävät ystäviään, eivät kerro, että se mies, jota toinen naisista on tapaillut vähän aikaa, onkin lähettänyt viestin tämän ystävälle tämän selän takana? Että naiset puukottavat toisiaan selkään, vastaavat epämääräisiin viesteihin ja lähestymisyrityksiin mieheltä, josta naisen ystävä on kiinnostunut? 

Minä olen tehnyt tätä useamman vuoden / tullut kotiin perjantaisin mukanani tuoden / aina uuden naisen, vaikka juuri olen saanut / mielestäni aikaisemman, jonka olen maannut.

Tilaa jo se taksi.