Joskus sinkkuna olemisesta on jotain hyötyä. Kuten silloin, kun kohtaa baarissa tai jossain muualla äärimmäisen hyvän näköisen ja mielenkiintoisen ihmisen, joka vielä vastavuoroisesti osoittaa kiinnostusta sinua kohtaan. Tai silloin, kun on huonolla tuulella eikä jaksaisi kotiin tullessaan seurustella saatika tapella kenenkään kanssa. Tai silloin, kun koti on ihanan puhdas ja siisti eikä nurkissa loju kenenkään kalsareita ja viikkosiivous hoituu ilman suurempaa tappelua tai jos taistelua syntyykin, se käydään hiljaisesti oman pään sisällä. Ja erityisesti silloin, kun seisoo leffavuokraamon hyllyjen edessä, ja saa valita minkä tahansa leffan ilman kompromisseja! Kompromissit sucks.

Sinkkuja hemmoteltiin myös tällä viikolla City-lehden toimesta, joka järjesti torstaina Maximissa sinkuille ilmaisen ennakkonäytöksen dokumenttielokuvasta Sinkkuelämän säännöt. Leffa kertoo kolmesta bulgarialaisesta ja yhdestä makedonialaisesta miehestä, jotka ovat asuneet vuosia Suomessa, eronneet tyttöystävistään / vaimoistaan ja etsivät nyt uutta vaimoketta itselleen.

Miehet kokeilevat kaikkea; nettideittausta, sinkkusulkkista, suomalaisia juhannusjuhlia, festareita, tanssiopetusta, baareja.. Toisin sanoen he ovat yhtä yritteliäitä kuin minäkin  Erityisesti näin sinkkuna miesten metsästysretkiä oli hauska seurata – been there, done that!

Oli myös hauska nähdä, miten paljon miehet puhuvat deiteille pääsemisestä ja naisista. Sinkkukavereideni kanssa puheenaiheet tuntuvat usein – ellei jopa aina - pyörivän miesten ympärillä ja jos liikumme kaupungilla – oli kyse sitten ravintolaillallisesta, viinilasillisesta tai baari-illasta, olemme haku päällä koko ajan. Olenkin miettinyt, ovatko miehet samanlaisia (haku päällä for sure) vai ovatko naisiin liittyvät keskustelut lyhyitä pätkiä tyyliin:

”Onpa tolla hyvä perse”
”Joo, niinpä onkin. Mites muuten lauantai?”
”No mä vein sen blondin himaan ja duunasin sitä. Ihan ok, se lähti ennen aamupalaa kotiinsa.”
”Nice.”
”Hitto, että se edellinen matsi oli surkea. Ootko menossa Areenalle ensi viikolla?”

Nämä sankarit kuitenkin puhuivat naisista yhtä paljon kuin minä ja kaverini miehistä ja myös siitä, mistä niitä naisia oikein löytäisi, miten pääsisi deiteille, kuka sytyttää ja kuka ei, miten deitit sujuivat jne.

Leffaan olisi muuten ollut mahdollista lunastaa nais-/miespaikka, jolloin olisi päätynyt istumaan vierekkäin ventovieraan vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa. Sokkotreffit siis.

Aiemmista sokkotreffikokemuksista viisastuneena menin leffaan Sadun kanssa. Näin vältyin todennäköisesti vähintään niljaisen käden kosketukselta, joka pimeyden keskeltä olisi salakavalasti hiipinyt reidelleni ja kuulunut omistajalle, jolla on A) sammakkomaiset kasvot B) luiseva vartalo C) virttynyt, huonosti istuva neulepaita D) pottakampaus E) epätoivoinen katse silmissä F) liian vähän inkkareita kanootissa.

Ja jos siis kaiken tämän epämääräisen höpötyksen jälkeen jäi epäselväksi, niin suosittelen leffaa. Lämpimästi. Erityisesti kaikille sinkuille. Ensi-ilta 1.4.